Chapter 2

Saapuminen Newcastleen

 

2 Päivän lentomatkan jälkeen lentokone laskeutui Sydneyn kentälle. "Täällä sitä vihdoin ollaan". Ensimmäisenä tehtävänäni oli löytää lentokentän McDolnalds, jossa minun oli tarkoitus tavata Happycabbyn kuljettajan kanssa. Hänen oli määrä kuljettaa minut Sydneystä Newcastleen. Nappasin rinkkani hihnalta ja lähdin liikkeelle. Saapumistarkastusten jälkeen saavuin isoon aulaan josta näinkin mäkkärin kyltin. Tapasin tämän hupaisan oloisen noin 40-50 vuotiaan miehen jolla oli päällään Happycabbyn uniformu. Ensimmäinen kohtaaminen aussin kanssa oli mielenkiintoinen. En ymmärtänyt sanaakaan! Ilmeestä päätellen hänellä kuitenki oli hauskaa.

       Tunteeni olivat mielenkiintoiset. Sisälläni taisteli kaksi tai kolme täysin erilaista tunnetta. En ollut yhtään varma itsestäni tai englannin taidoistani. Minulla ei siis ollut mitään käsitystä kuinka aikoisin selvitä tästä matkasta. Katsoin ulos ikkunasta ja ihailin Australian maisemia. Oli vaikea ymmärtää, että ajoimme oikeasti vasemmalla puolella tietä. Sain hetkellisiä sydänkohtauksi kun luulin että törmäisimme vastaan tulevaan autoon.

       Valkoinen minibussi pysähtyi kaksikerroksisen rakennuksen pihaan. Asumus näytti samaanaikaan uudenlta, mutta myös vanhalta. Se oli rakennettu lähes kokonaan punaisesta tiilistä ja sen sisäpihalla oli ananaksen näköinen puu. Avasin bussin oven ja tunsin lämpimän tuulen kasvoillani . Olin rauhallinen, mutta sisälläni kuohui valtava jännitys. Lähestyin kummallisen näköistä väkijoukkoa, joka oli tullut minua vastaan ovelle. Kaikki tervehtivät minua iloisesti ja alkoivat esittelemään minulle paikkoja talossa. Lyhyen kierroksen jälkeen pääsin vihdoin asettumaan taloksi. Kaikki näytti niin erilaiselta! Tuntui kuin olisin ollut syvässä unessa.

       Ensimmäinen viikko kului perusasioiden oppimisessa. Aamu-rukous alkoi 7 ja joka päivä kello 8 aloitimme yhteisen siivoamisen. Jokapäiväinen siivoaminen kuului kuvaan, koska elimme yhteisessä kommuunissa emmekä hotellissa. Meidän piti siis vastata yhteisestä mukavuudesta. Oppitunnit alkoivat yleensä 9-10 välillä ja kestivät 13 päivällä. Joka viikko oli tarkoitus käsitellä uutta uskon aihealuetta. Näitä alueita olivat esim: Pyhähenki, Jumalan pelko/kunnioitus, evankeliointi, ylistäminen, Isä Jumala, lähetysnäky jne. Oppintuntien jälkeen kokoonnuimme syömään lounasta yhdessä ja pesimme tietysti lautasemme itse. kello 14-17:30 erkanimme omiin työryhmiimme. Pitihän jonkun leikata nurmikko ja jonkun tehdä ruokaa päivälliselle. Minä ja hyvä ystäväni Phillip päädyimme rakennustiimiin, jossa meidän oli tarkoitus päästä rakentamaan YWAM Newcastlen uutta rakennusta. Ikävä kyllä rahoitus oli kortilla ja päätoimiseksi tehtäväksemme tuli yleisten vessojen siivoaminen. 17:30 Oli taas aika syödä yhdessä, mutta tällä kertaa tuhdimpi ateria. Lähes joka päivä meillä oli myös kello 19 jotain tekemistä. Tiistaisin esirukoilimme erilaisten asioiden puolesta, keskiviikkoiltoina kokoonnuimme yhteiseen kokoukseen ja torstaisin lähdimme ostoskeskukseen evankelioimaan. Lauantaisin päivämme kului nuorten parissa Youthstreetissä. Joka lauantai kutsuimme paljon nuoria kanssamme puuhailemaan koko päiväksi. Kello 14 nuoret kokoontuivat erilaisiin tiimeihin pitämään hauskaa. Ohjelmaa löytyi niin skeittaajille kuin muusikoillekkin. Tämän jälkeen söimme valtavat päivällisen yhdessä ja kokonnuimme Youthstreet Liveen. Live koostui ylistyksestä, rukouksesta ja opetuksesta. Minä ja 4 muuta YWAM nuorta olimme vastuussa after hourista. Tarkoituksena oli siis tanssia, pelata, laulaa ja häröillä kaikenlaista ihmeellistä Liven jälkeen. Jokaisen lauantain jällkeen tuntui todella hyvältä viettää sunnutai ja maanantai täysin vapaina.

        Ensimmäinen kuukausi täällä on nyt takanapäin. Olen saanut paljon uusia ystäviä niin omasta kuin sport DTS:stä (opetuslapseus koulusta). Viikot ovat olleet ihmeellisiä ja varsinkin tällä viikolla olemme alkaneet kasvaa uudella tavalla uskossa. Yhteisen ylistyksen aikana pyhähenki näytti voimansa. Osa puhui uusilla kielillä, osa näki näkyjä, toiset profetoivat ja toiset vapautuivat vuosien kärsimyksistä ja pahoista muistoista. Yksi tyttö kuuli jopa Jumalan puhuttelevan häntä korvinkuultavalla äänellä. Ensimmäinen kuukausi on takana emmekä ole vielä edes käsitelleet aihetta pyhähenki ja Jumala toimii jo tällä tavalla keskuudessamme. Koulun aikana olen alkanut luottamaan Jumalaan enemmän ja enemmän. Apostolien teoissa ja Paavalin kirjeissä puhutaan kuinka Jeesuksen seuraajat tekivät ihmeellisiä tekoja Jeesuksen kuoleman jälkeen. Tähän samanlaiseen tehtävään meidätkin on kutsuttu. Jumala haluaa käyttää meitä jokaista näyttääkseen valtakuntansa voiman. 

        Kello alkaa lähestyä 12 perjantai-iltana. Päivämäärä on kohta 9 helmikuuta 2013. 5 viikon aikana olen tuntenut niin iloa kuin suruakin. Tuntuu että Jumala haluaa muuttaa monia asioita radikaalisti elämässäni ja välillä se ei ole helppoa. Alan vihdoin myös näkemään millainen tulevaisuus minulla on edessä ja saan valtavasti rukousapua miettiessäni minne lähden tämän jälkeen. Ehkä tarkoituksena on Yliopisto tai jotain muuta YWAM:nin parissa. Tällä hetkellä päässäni liikkuu pari ajastusta. Kaipaan valtavasti Kauhajoen seurakuntanuoria ja ystäviäni. Olen saanut uuden työryhmän, joka on rahoituskeräyksen avustaja tai jotain vastaavaa ja olen iloinen tästä tehtävästä ja sen tuomasta vastuusta. Olen myös hukannut rillini :D Älkää kertoko Paulalle ettei suutu. Kyllä ne vielä jostain löytyy. Haluan toivottaa teille kaikkille siunausta teidän elämän kulkuun ja toivon että jokainen teistä voisi kasvaa Jumalan tuntemisessa, koska varmaa on se että Jumala haluaa viettää teidän kanssanne paljon enemmän aikaa ja näyttää teille rakkauttaan.

Sincerely

Peter BeachHill