Amazing Birthday with my outreach team!

Mitä kuuluu Austraalia. Tänään on 6.4 eli jonkun suomesta tulleen tyypin syntymäpäivä. Hei mutta opiskeluvaihe on loppunut noin viikko sitten ja nyt on lähetysjakson vuoro. Mitä on siis tapahtunut viimeisen kuukauden aikana? Löysin silmälasit ja ne oli juurin sen sohvan alla missä niiden pitikin olla… thx dad in upstrairs! mmm Viimeisten viikkojen aikana ollaan opittu paljon siitä miten lähetystyötä pitäisi tehdä ja mitä se on… Nyt olisi seuraavaksi tarkoitus siis ottaa opittu käytäntöön… Ollaan vielä tällä hetkellä kuitenkin Newcastlessa odottelemassa raha ihmettä. Tiimiltä puuttuu vielä noin 5000 eikä päästä lähtemään ennenkuin ollaan tuo saatu kasattua. (Ps. jos sinulla on ylimääräistä rahaa sekä rukouksia ja vaikka hauskoja ja rohkaisevia viestejä… niin ottaisimme kyseisiä asioita mielellämme vastaan ja antaisimme sinulle vastalahjaksi paljon siunausta rukousta =3 ja nallekarhu haleja) Kuitenkin tässä odotellessa ollaan opittu tiiminä paljon ja jätetty kaikki huolet tuon iskäpapan käsiin ja opittu nauttimaan yhdessä olosta tiimin kanssa ja Jumalan kanssa. Ollaan myös viime viikko autettu rakennustyömaalla ja päästiin auttamaan yhdessä isossa projektissa ja saatiin se valmiiksi asti!

Mitäs muuta? Jos sinulla on jokin huoli mitä teet? Anna se Jumalalle…. Siinä on lyhkäisyydessä yksi maailman suurimmista viisauksista näin Petskun näkökulmasta. Sen oudon suomalaisen nyt 22 v tyypin mukaan. Paljon siunausta teille kaikille ja rukoilkaa meitin puolesta. Tarkoituksena olis muttaa parin- parin sadan ihmisen elämä tuon lähetysjakson aikana jos luoja suo =D

Chapter 2

Saapuminen Newcastleen

 

2 Päivän lentomatkan jälkeen lentokone laskeutui Sydneyn kentälle. "Täällä sitä vihdoin ollaan". Ensimmäisenä tehtävänäni oli löytää lentokentän McDolnalds, jossa minun oli tarkoitus tavata Happycabbyn kuljettajan kanssa. Hänen oli määrä kuljettaa minut Sydneystä Newcastleen. Nappasin rinkkani hihnalta ja lähdin liikkeelle. Saapumistarkastusten jälkeen saavuin isoon aulaan josta näinkin mäkkärin kyltin. Tapasin tämän hupaisan oloisen noin 40-50 vuotiaan miehen jolla oli päällään Happycabbyn uniformu. Ensimmäinen kohtaaminen aussin kanssa oli mielenkiintoinen. En ymmärtänyt sanaakaan! Ilmeestä päätellen hänellä kuitenki oli hauskaa.

       Tunteeni olivat mielenkiintoiset. Sisälläni taisteli kaksi tai kolme täysin erilaista tunnetta. En ollut yhtään varma itsestäni tai englannin taidoistani. Minulla ei siis ollut mitään käsitystä kuinka aikoisin selvitä tästä matkasta. Katsoin ulos ikkunasta ja ihailin Australian maisemia. Oli vaikea ymmärtää, että ajoimme oikeasti vasemmalla puolella tietä. Sain hetkellisiä sydänkohtauksi kun luulin että törmäisimme vastaan tulevaan autoon.

       Valkoinen minibussi pysähtyi kaksikerroksisen rakennuksen pihaan. Asumus näytti samaanaikaan uudenlta, mutta myös vanhalta. Se oli rakennettu lähes kokonaan punaisesta tiilistä ja sen sisäpihalla oli ananaksen näköinen puu. Avasin bussin oven ja tunsin lämpimän tuulen kasvoillani . Olin rauhallinen, mutta sisälläni kuohui valtava jännitys. Lähestyin kummallisen näköistä väkijoukkoa, joka oli tullut minua vastaan ovelle. Kaikki tervehtivät minua iloisesti ja alkoivat esittelemään minulle paikkoja talossa. Lyhyen kierroksen jälkeen pääsin vihdoin asettumaan taloksi. Kaikki näytti niin erilaiselta! Tuntui kuin olisin ollut syvässä unessa.

       Ensimmäinen viikko kului perusasioiden oppimisessa. Aamu-rukous alkoi 7 ja joka päivä kello 8 aloitimme yhteisen siivoamisen. Jokapäiväinen siivoaminen kuului kuvaan, koska elimme yhteisessä kommuunissa emmekä hotellissa. Meidän piti siis vastata yhteisestä mukavuudesta. Oppitunnit alkoivat yleensä 9-10 välillä ja kestivät 13 päivällä. Joka viikko oli tarkoitus käsitellä uutta uskon aihealuetta. Näitä alueita olivat esim: Pyhähenki, Jumalan pelko/kunnioitus, evankeliointi, ylistäminen, Isä Jumala, lähetysnäky jne. Oppintuntien jälkeen kokoonnuimme syömään lounasta yhdessä ja pesimme tietysti lautasemme itse. kello 14-17:30 erkanimme omiin työryhmiimme. Pitihän jonkun leikata nurmikko ja jonkun tehdä ruokaa päivälliselle. Minä ja hyvä ystäväni Phillip päädyimme rakennustiimiin, jossa meidän oli tarkoitus päästä rakentamaan YWAM Newcastlen uutta rakennusta. Ikävä kyllä rahoitus oli kortilla ja päätoimiseksi tehtäväksemme tuli yleisten vessojen siivoaminen. 17:30 Oli taas aika syödä yhdessä, mutta tällä kertaa tuhdimpi ateria. Lähes joka päivä meillä oli myös kello 19 jotain tekemistä. Tiistaisin esirukoilimme erilaisten asioiden puolesta, keskiviikkoiltoina kokoonnuimme yhteiseen kokoukseen ja torstaisin lähdimme ostoskeskukseen evankelioimaan. Lauantaisin päivämme kului nuorten parissa Youthstreetissä. Joka lauantai kutsuimme paljon nuoria kanssamme puuhailemaan koko päiväksi. Kello 14 nuoret kokoontuivat erilaisiin tiimeihin pitämään hauskaa. Ohjelmaa löytyi niin skeittaajille kuin muusikoillekkin. Tämän jälkeen söimme valtavat päivällisen yhdessä ja kokonnuimme Youthstreet Liveen. Live koostui ylistyksestä, rukouksesta ja opetuksesta. Minä ja 4 muuta YWAM nuorta olimme vastuussa after hourista. Tarkoituksena oli siis tanssia, pelata, laulaa ja häröillä kaikenlaista ihmeellistä Liven jälkeen. Jokaisen lauantain jällkeen tuntui todella hyvältä viettää sunnutai ja maanantai täysin vapaina.

        Ensimmäinen kuukausi täällä on nyt takanapäin. Olen saanut paljon uusia ystäviä niin omasta kuin sport DTS:stä (opetuslapseus koulusta). Viikot ovat olleet ihmeellisiä ja varsinkin tällä viikolla olemme alkaneet kasvaa uudella tavalla uskossa. Yhteisen ylistyksen aikana pyhähenki näytti voimansa. Osa puhui uusilla kielillä, osa näki näkyjä, toiset profetoivat ja toiset vapautuivat vuosien kärsimyksistä ja pahoista muistoista. Yksi tyttö kuuli jopa Jumalan puhuttelevan häntä korvinkuultavalla äänellä. Ensimmäinen kuukausi on takana emmekä ole vielä edes käsitelleet aihetta pyhähenki ja Jumala toimii jo tällä tavalla keskuudessamme. Koulun aikana olen alkanut luottamaan Jumalaan enemmän ja enemmän. Apostolien teoissa ja Paavalin kirjeissä puhutaan kuinka Jeesuksen seuraajat tekivät ihmeellisiä tekoja Jeesuksen kuoleman jälkeen. Tähän samanlaiseen tehtävään meidätkin on kutsuttu. Jumala haluaa käyttää meitä jokaista näyttääkseen valtakuntansa voiman. 

        Kello alkaa lähestyä 12 perjantai-iltana. Päivämäärä on kohta 9 helmikuuta 2013. 5 viikon aikana olen tuntenut niin iloa kuin suruakin. Tuntuu että Jumala haluaa muuttaa monia asioita radikaalisti elämässäni ja välillä se ei ole helppoa. Alan vihdoin myös näkemään millainen tulevaisuus minulla on edessä ja saan valtavasti rukousapua miettiessäni minne lähden tämän jälkeen. Ehkä tarkoituksena on Yliopisto tai jotain muuta YWAM:nin parissa. Tällä hetkellä päässäni liikkuu pari ajastusta. Kaipaan valtavasti Kauhajoen seurakuntanuoria ja ystäviäni. Olen saanut uuden työryhmän, joka on rahoituskeräyksen avustaja tai jotain vastaavaa ja olen iloinen tästä tehtävästä ja sen tuomasta vastuusta. Olen myös hukannut rillini :D Älkää kertoko Paulalle ettei suutu. Kyllä ne vielä jostain löytyy. Haluan toivottaa teille kaikkille siunausta teidän elämän kulkuun ja toivon että jokainen teistä voisi kasvaa Jumalan tuntemisessa, koska varmaa on se että Jumala haluaa viettää teidän kanssanne paljon enemmän aikaa ja näyttää teille rakkauttaan.

Sincerely

Peter BeachHill

Chapter 1

Jumalan kutsu jättää turvallinen Kauhajoki

Marraskuu alkoi lähestyä kovaa vauhtia ja mieltä painoi monet asiat. Miksi työntekeminen ei tuntunut enää samalta? Miksi sisälläni oli tunne, että nyt olisi oikea aika jatkaa matkaa? Painoin pääni alas ja rukoilin... "Minne sinä oikein haluat minun menevän? Haluatko minun jatkavan tässä työssä vai onko minun aika lähteä jonnekkin muualle." Olin puhunut tästä asiasta ennemmin rakkaan työkaverini Tuomaksen kanssa. Rukoilimme yhdessä ja erikseen ja kysyimme Jumalan neuvoa. Kuulemamme asiat: Maa jossa puhutaan englantia, ei yliopistoon vielä, lähtö sinne olisi yllättävän lähellä.

        Aloin turhautua. Kuukausi sitten saavuin kotiin ja koin Jumalan äänen sanovan, että minun pitäisi hakea posti... "Miksi ihmeessä minun pitäisi mennä hakemaan posti? Ei sielä kuitenkaan mitään ole." Tallustelin perinteisestä angstistani huolimatta postilaatikolle ja löysin sieltä esitteen, joka kertoi koulusta jossa voisin opiskella nuoriso ja vapaa-ajan ohjaajan koulutuksen. "Onko tämä minun kouluni" kysyin Jumalalta. Ei vastausta...

        Joulu lähestyi ja pääni oli edelleen sekaisin ja ainut asia mikä pyöri mielessäni oli Australia. Päätin soittaa enolleni ja kysyä mitä hän ajatteli asiasta. Hän alkoi puhumaan taas Youth With a Mission nuorista. Jos minun ei ole tarkoitus vielä mennä yliopistoon olisiko tämä oikea paikka. Vierailin Australian YWAM:nin nettisivuilla ja tunsin tutun kotoisan tunteen sisälläni. Tämä on minun paikkani. Tänne Jumala kutsuu minua. Ainut ongelma oli 17 eri paikka jossa voisin suorittaa YWAM:nin opetuslapseus koulun. Päätin jättää asian Jumalan haltuun ja painoin pääni jälleen alas. Ruudullani oli kaikki mahdolliset paikat ja yhtäkkiä yksi niistä nousi yli muiden. Newcastle! En ollut varma tuliko tuo minusta itsestäni vai Jumalasta, joten päätin kysyä Tuomasta tekemään saman asian. Hän hiljentyi työpöydälleni ja lopulta hän sai saman paikan. Päätin hakea kouluun ja rukoilin perheeni kanssa, että Jumalan tahto tapahtuisi... Pääsin sisälle!

        Seuraava kuukausi pyöri lomakkeiden ja lähtövalmisteluiden kanssa. Sydäntäni painoi! En olisi halunnut jättää nykyistä työtäni. Rakastin työtäni nuorten parissa, mutta rakastin silti enemmän Jumalaa ja hänen kutsumustaan. Sen takia olin valmis luopumaan upeasta kodistani, työstäni, ystävistäni ja perheestä, koska tiesin että Jumala pitää minusta huolen. Olihan työni seurakunnassa johdatuksen seurausta. Puolitoista vuotta sitten Jumala johdatti minut läpi lain ja säädösten. 20 vuotiaan oli lähes mahdotonta päästä työskentelemään nuorisotyön ohjaajana ilman koulutusta. Silloin opin luottamaan, että mikään ei ole mahdotonta Jumalalle.

Youth With a Mission

Historia

Youth With A Mission -järjestön tarina alkoi kun 20-vuotias kalifornialainen korkeakouluoppilas oli Bahama-saarilla kuorokiertueella ja vietti aikaa rukoillen. Kun hän makasi sängyllään ja katseli ylöspäin, hän näki mielessään näyn, jossa oli aaltoja maailmankartalla. Aallot muuttuivat nuoriksi ihmisiksi, jotka menivät jokaiseen maailman kolkkaan kertoen hyvää sanomaa Jeesuksesta.

”Oletko se todella sinä, Jumala?” hän kysyi.

Tuohon aikaan oli radikaali idea, että nuoret voisivat olla lähetystyöntekijöitä. Neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1960, hän perusti organisaation, jonka nimikin kuvasti sen takana olevaa ajatusta: Youth With A Mission (vapaasti suomennettuna, Nuoret joilla on Tehtävä). Tänään YWAM on kasvanut yhdeksi maailman suurimmista kristillisistä lähetys- ja koulutusjärjestöistä. YWAM:in syntytarina on kertomus Jumalan johdatuksesta, armosta ja siitä, että hän käyttää tavallisia ihmisiä kaikista maailman kansoista.

Lähde:  http://www.ywam.fi/fi/missionuoret/historiaa/